Shalom! Mä oon Riikka Autio. Ikä on 41v.

Moon kuullu Jumalasta ja Taivaan Isästä koko lapsuus- ja nuoruusajan.

Isäni oli herännäiskorista kotoosin ja meirän perhe kävi kesäisin herättäjäjuhulilla ympäri suomen. Aina uskoon, että Taivaan Isä pitää huolen.

Sitte mun nuoruus sai uuret kuviot, kun Taivaan Isä vaihtui kuningas alkoholiin. Syykin tähän on löytynyt ala-ja yläasteelta. Olin koulukiusattu.

Muistan jotain noilta ajoolta. Olin ujo ja arka, sen tähäre kaksi koulun poikaa kiusas mua koulu matkoolla. Kiusaus oli henkistä ja fyysistä. Mulla oli myös luku- ja kirjoitushäiriö, mitä opettajat eivät huomioineet.

Mun usko ihmisiin sai kovan kolauksen. Yritin aina olla mieliksi ja lahajoon omilla tavaroillani heitä, että saisin ystäviä. Alkoholi oli mun ystäväni ja lopulta siitä tuli myös ongelmani. Oon juonut alkoholia 26 vuotta enemmän tai vähemmän. Elämä on ollu sen takia tosi kurjaa, koska siihen on mahtunut paljon ikäviä asioita. Ihmis- suhteet ovat vaihtuneet useen, valehtelua, väkivaltaa, saastaa, raiskaus, tuskaa, kiroilu ja aika monta itsemurha yritystäkin on takana. Viimeesen yrityksen jäläkehen lääkärien mukahan mulle olis pitänä tulla sokeus ja vakava aivovaurio. Torella ihimeen kautta selvisin tuosta itsemurha yrityksestä. Kiitos Jumalalle, että oon hengissä ja tiedän, että mun elämälläni on joku tarkootus. Tulin uskohon vuonna-92. Mut ei se tuonut mun elämään paljonkaan iloa, ku oli välillä srk:ssa ja välillä baareissa. Ihmettelin usein, ku annoon elämäni Jeesukselle ja kävin uskovien kasteella, mut en vapautunut alkoholista. Nopeasti kyllästyin, ku näin ei tapahtunut. Jätin skr:n ja palasin takaisin maailmaha. Nää vuodet ryyppäsin ja elin täysin eros Jeesuksesta. Vuonna 2006 joulukuussa pääsin muuttamahan takaasi Nurmoohin, ku asuin Virroolla erään miehen kans. Mun elämäni Virroilla oli ainaasta juomista ja väkivaltaa. Se oli henkisesti RASKASTA aikaa. Nurmoosta sain asunnon. Alaku menikin hyvin kunnes helmi-maaliskuussa -07, viina palasi kuvioohin. Siitä se sitte alakoo. Kuukaures join 1-2 kertaa, joskus useammin, mutta sekin oli liikaa. Soitin kännykällä Hannele Salomäelle, koska tunsin hänet jo ennen, ku muutin Virroolle. Taisinpa vierailla heidän kotona, mut en mennyt selvin päin. Tämä tapahtui -07. Kovasti ne kokouksehen pyysivät ja taisinpa vaan sanua; kyllä mä pian tuun ( vaik ei ollu aikomustakaa). Muistan vielä viime elokuussa -07, kun puhuun äiteelle, että miten mä pääsisin tästä viinan juomisesta erohon. En voi mennä eres kauppahan, ku siellä on Alko. Viimeisen kerran join 17.8.2007. Kuinka ollakaan kaaruin pyörällä ( monet kerrat oon ajanut pyörällä "kaatokännissä"). Tästä päivästä en juuri muista mitään muuta ku , että kylykiluuni olivat murtuneet. Jouruun soittamahan ambulanssin, kun vaivoon pystyyn hengittämähän. Seuraavana päivänä 18.8.2007 lauantaina, oli kauhia krapula ja paniikkihäiriö päällä. En uskaltanut liikkua mihinkään kotua ja kuulin ihimisten puhuvan ulukona musta, vaikka he puhuivat jostain muusta asiasta. Omatuntoni sanoi; miksi näin piti käyrä?! Ilkka leheres oli ilimootus , että River-srk:ssa on tilaisuus. Tuli sunnuntai 19.8. kello 12.00, kuulin selevästi, ku HERRA JEESUS KRISTUS puhui mulle; Näinkö sinä Riikka haluat elämäs elää? Hän antoo mun valita, kuulunko Hänelle vai saatanalle? Jumala puhui mulle kokoajan, Hän ei suostunut vaikenemahan. Kiitos Herralle, ettei vaiennu. Kolome ja puoli tuntia Hän puhui ja tiesin syrämmessäni, että on aika korjata oma tilanne ja antaa elämä uurelleen Jeesukselle. Syrämmestäni halusin,että Jeesus vapauttaa mut viinan kahleista. Laitoon vaattehet päälle ja sanoon Herralle; Mennään sitte ja koti-ovella saatana yritti vielä tulla välihin. Ulkona satoo kaatamalla vettä. Sanoon vain mielessäni; tulukohon vaikka ämmiä tai äkeitä, pakko päästä sinne kokouksehen. En tienny missä kokous paikka tarkalleen on, mut pyysin Jeesuksen johtamahan mut Riverihin. Hupsista! Noin 200:n metrin pääs ei satanukaa . Lujaa mä sinne pyörällä menin, ku en halunnu myöhästyä. Kävelin ovesta sisään, hetken jo luulin, että kokous on jo ohi. Paikalla oli pastori Kyanza, pastori Seppo Salomäki ja tulkki Anne. Niin ku pastori Sepolle totesin, että mun oli nyt pakko tulla. Hän oli varmahan yllättynyt, ku istuun sielä. Kokouksehen tuli pikkuhilijaa lisää porukkaa. Pastori Kyanza alakoo puhumahan. Muistan tänäkin päivänä, ku hän oikeen huusi; USKO,USKO,USKO. Se iski mun syrämmeen kovasti. Muuta en muista saarnasta ku USKO- sanat. Nämä sanat oli mulle tarkootettu! Kokous oli Jumalan johorattelema, se iski muhun kyllä heti. Rukouspalvelu alakoo; menin tulkki Annen ja Pastori Kyanzan luo. Sanoon näille Herran palavelijoolle, että haluan uuristua ja vapautua viinan kahaleista. Sain vapauren ja Jeesus Kristus otti multa viinan himon täyrellisesti pois. Näin Hengen silimin, ku saatanan henki lähti musta . VALTAVAA!! Kiitos ja kunnia kuuluu Jeesukselle Kristukselle! Hallelujaa!! Siel sitte makasin laattialla syrän kiitosta täynnä. Sain UURESTISYNTYÄ YLHÄÄLTÄ JUMALAN LAPSEKSI. Mun täytyy sanua, ku itte haluaa syrämmestään irti synnistä Herra näköö sen ja vapauttaa täysin. KUN JEESUS VAPAUTTAA TEIDÄT, NIIN TE TULETTE TODELLISESTI VAPAIKSI.JOH.8:36. Kiitän Jeesusta joka päivä siitä, ku Hän suuressa armossaan kutsui mut uurestaan seuraamaan Häntä ja torellakin vapautti mut viinan kahaleista. Tää on JUMALAN IHIME. Rukoollen olen kulukenu ja saattanu monia asioota Jeesukselle. Olen toristanu ihimisille Hänestä. Joskus ittestä tuntuu, että puhun Jeesuksesta kokoajan. Sitä puhuu mitä syrän on täynnä. Raamatussa sanotahan; SILLÄ JOS SINÄ TUNNUSTAT SUULLASI JEESUKSEN HERRAKSI JA USKOT SYDÄMMESTÄSI, ETTÄ JUMALA ON HÄNET KUOLLEISTA HERÄTTÄNYT, NIIN SINÄ PELASTUT; SILLÄ SYDÄMMEN USKOLLA TULLAAN VANHURSKAAKSI JA SUUN TUNNUSTUKSELLA PELASTUTAAN. ROOM.10:9-10 Lokakuulla -07 mulla torettihin välilevyn pullistuma. Olin kärsiny kovista selekä kivuusta ja en saanu maattua yötäni kipujen vuoksi. Vein tätä asiaa monta kertaa päiväs Herralle. Halusin että Jeesus parantaa mut. Lääkärit puhuuvat leikkauksesta, mut en halunnu sitä. Luotan Jeesukseen. Ylilääkäri Jeesus paransi mut ylistyksen aikana 14.10.07. Mä kaaruin maahan Pyhän Hengen voimasta ja Pastorimme Seppo sai kehootuksen Jumalalta tulla rukoolemahan puolestani. Makasin maas, Jumala hoiti mua ja tunsin valtavan hyvän olon tuntehen. Tunsin sen, ku jalka kasvoo. Hengen silimin näin, ku kolome kertaa jalka piteni. Voit vaan kuvitella kuinka pyörryksis olin. Kiitos Jeesukselle, Hän kuuli mun rukoukseni ja paransi. Välilevyn pullistuma, unettomuus sekä selekä kivut jäivät Siniristihoitolan laattialle. HALLELUJA! Mun täytyy sanua, että en ole eläessäni mihinää kokoukses saanut sellaasta Jumalan sanan opetusta kuin River- srk:ssa ja ylistyksessä on sellaanen Pyhän Hengen voima ja tuli, jota en oo saanu muualla kokia. Moon oman srk:n löytänyt ja Elävän Jumalan, joka toimii tänäkin päivänä. Halleluja! Saan juopua Pyhästä Hengestä, tuntia Jumalan rakkauren ja hellyyren mua kohtahan. Katton ainoastahan Jeesukseen. Kiitos kuuluu Jeesukselleni. Mulla on ny ilo, vapaus, rauha, onni, valkeus, rakkaus, PyhänHengen voima ja perintöosa Jeesuksessa Kristuksessa. Oon uusi luomus, mikään ei ole parempaa, ku usko Jeesukseen, Hänen rakkautehen, voimahan ja tietää henkilökohtaasesti, että mun nimi on kirjootettu elämän kirjahan. Mullon taivaspaikka varattu. AAMEN!

Nurmoos 07.04.2008

"Rehellinen pohjalainen" - valheessa 37 vuotta !

Hei sinä, joka luet tätä.

Haluan heti aluksi kertoa Sinulle, että jos itse olisin tälle sivustolle "eksynyt" ennen lokakuuta 2004 ja joku olisi sanonut, että jonain päivänä löytäisin oman kirjoitukseni tältä sivustolta tai että kutsuisin itseäni uskovaksi, niin todennäköisimmin olisin pitänyt häntä "hulluna" ! Minä nyt viimeksi olisin henkilö, joka "hurahtaisi" uskoon ...

"Tutkimattomat ovat Herran tiet ..." ja tässä sitä nyt kuitenkin olen parhaillaan vajaa kaksi kuukautta uskoon tulemiseni jälkeen kirjoittamassa näille sivuille omaa todistustani. Toivon, että lukiessasi tätä voit saada vastauksia päätöstäsi varten omassa ratkaisussasi tai vahvistusta edelleen jo tekemäsi valinnan puolesta.

Olen elänyt 37 vuotta suhteellisen tavallista elämää, joka kuitenkin on sisältänyt valtavan paljon erinäisiä tapahtumia, jollaisia ei ehkä suurimmalle osalle ihmisiä koskaan tule vastaan. Ja sitä kyllä toivonkin, sillä monet asioista ovat olleet negatiivisia ja raskaita. Aloitin varhaisen aikuisiän ja aikuistumisen poikkeuksellisen varhain, sillä muutin pois kotoani jo 15 vuoden iässä. Omat vanhempani eivät olleet millään lailla uskonnollisia ihmisiä , päinvastoin. Elin nuoruuteni alkoholistiperheessä ja se olikin yksi pakottavista voimista, joka ajoi minua pois kotoa jo varhaisessa iässä. Todellisen "syyn" sain kuitenkin muuttooni vasta kun tapasin ihanan nuoren naisen, johon rakastuin syvästi vaikken sitä silloin vielä itsekään ymmärtänyt. Tämä nuori nainen on entinen tyttöystäväni ja nykyinen vaimoni. Menimme naimisiin kun olimme molemmat täyttäneet vasta 16- vuotta ja ensimmäinen lapsi syntyi ollessamme vielä 16-vuoden ikäisiä. Toinen lapsistamme syntyi sitten kahden vuoden kuluttua ja siihen lapsien teko sitten jäikin. Nyt lapsemme ovat molemmat jo aikuisiässä ja meillä vaimoni kanssa on paljon aikaa toisillemme.

Nuorella iällä avioitumisen johdosta aloitin jo varhain työelämässä toimimisen vaikka opiskeluun olisikin ollut "eväitä" pidemmällekin. Ensin IT-alalle suunnittelijaksi, sitten myyntialalle suoramyynnin kiehtovaan maailmaan. Toimin joitakin vuosia pölynimurikauppiaana ovelta-ovelle myyjänä kunnes pääsin johtamaan aluekonttoria Satakunnan alueelle. Siellä ollessa minulla meni jo aika "lujaa" ja elämään tuli mukaan yhä enenevässä määrin myös ravintolaelämä työn johdosta sekä alkoholin runsas käyttäminen. Elämä oli nuorella perheenisällä kiireistä eikä aikaa jäänyt yhtään perheelle; vaimolle eikä kahdelle pienelle lapselle. Silloin koin ensimmäisen työurani merkittävän kolauksen, joka heijastui sitten perheemme elämäänkin. Sain "potkut". Maailma romahti ensimmäisen kerran. Potkut olivat aiheettomat ja sainkin korvauksia työnantajaltani "hiljaisella sopimuksella" ja olin myyntitehtävissä joitakin kuukausia talossa, kunnes muutimme pois Satakunnasta takaisin pohjanmaalle. Käytännössä tuon muutaman kuukauden ajan kulutin kuitenkin pääasiassa olemalla juovuksissa. Töiden teko oli sivuasia ja pullo "kossua" päivässä se tärkeämpi !

Elämä palautui kuitenkin kohtuullisen mukavasti takaisin raiteille, kun muutimme pohjanmaalle ja pääsin erääseen toisenlaiseen suoramyyntiyritykseen töihin. Tuota kesti noin 4 kuukautta, jona aikana sain toisen kerran aiheettomasti potkut ! Firman toimitusjohtaja palkkasi minut takaisin kuultuaan tästä vääryydestä, jonka oma esimieheni oli tehnyt (myöhemmin tämä esimies toimi minulla monta vuotta työntekijänä johtamassani/osaksi omistamassani firmassa). Tuon jälkeen perustin työkaverin kanssa oman firman, joka toimi samalla alalla kuin se missä olimme olleet töissä. Firma alkoi kasvaa vauhdikkaasti ja elämä meni lujaa eteenpäin. Kolmessa vuodessa firmasta tuli oman alansa markkinajohtaja Suomessa ja taloudellisesti rahaakin tuntui olevan melkoisen hyvin. Elämä oli jälleen todella kiireistä, työpäivät olivat 12-14 tuntisia ja viikonloppujakin meni siinä samalla. Taas perhe jäi kokonaan osattomaksi isän huolenpidosta, mutta vaimoa näki onneksi edes samassa työpaikassa. Lapset sen sijaan joutuivat oppimaan melkoisen itsenäisiksi jo varhain, joka näkyy myös heidän omassa elämässään tänäkin päivänä. Tytär on asunut omassa kodissa 17 vuotiaasta lähtien ja poikakin meni 18 vuotiaana kihloihin ja on asunut 18-vuotiaasta asti morsiamen vanhempien luona.

Koska firmalla ja itsellä meni lujaa, niin vauhtiahan piti vaan lisätä. Laajensimme toimintaa ja perustimme toisen firman ja muutenkin teimme isoja hankkeita. Kiireinen ja stressaava elämä sekä huonot elämäntavat aiheuttivatkin sitten terveydellisen romahduksen kerran eräänä vappuna. Lounais-Suomesta erään työntekijän perheen luota palatessamme sain sairaskohtauksen (takana kiireinen työviikko ja kahden päivän ryyppyjuhlat), jossa luulin olevan kyseessä sydänkohtauksen ja että nyt se sitten on tämän kiireen loppu! Tuska ja ahdistus oli kova, mutta onneksi sairaalassa vaiva selvisikin vain paniikki - eli hyperventilaatio-kohtaukseksi. Tämä tiesi elämäntapojen muutosta ja työn kanssa varovaisempaa elämistä jatkossa.

Muutos ei kestänyt kuitenkaan kovin kauaa.Elämäntavat palautuivat pikkuhiljalleen samoiksi ja työtäkin tein melkein samaan tahtiin. Sitten kävi niin, että valtava vauhti ja kasvu kääntyi itseään vastaan ja ensimmäinen firma jouduttiin lopettamaan konkurssiin 1996 joulun aikaan. Toinen meni nurin reilu vuosi sen jälkeen ja vielä kolmaskin vuoden 1998 keväällä. Taloudellinen kokoistus ja menestys oli kääntynyt hetkessä täydellisesti toiseen suuntaan ja kaikki omaisuus meni omalta perheeltä että myös lähisukulaiset joutuivat todellisiin taloudellisiin vaikeuksiin.

Firmoja ei enää ollut, työtä ei enää ollut, asuntoa ei enää ollut, autoja ei enää ollut, omaisuutta ei enää ollut, työkavereita ei enää ollut, elämässä ei enää ollut tulevaisuutta, ei valoa tunnelin päässä - kaikki oli vain pimeää. Kaikki tuntui mahdottomalta ja jäljellä oli vain ahdistus, tuska , itsesääli ja syyllisyys kaikkien muidenkin lähimmäisten elämän tuhoamisesta !

Elämässä oli tuohon asti ongelmissa auttanut aina enemmän tai vähemmän pullo - tai siinä harhakuvitelmassahan minä olin elänyt. Joskus alkoholin käyttö riistäytyi totaalisesti omista käsistäni. Tein pahojakin tekoja, joita en halua edes muistella. Lähimmäiseni pelkäsivät minua ja paras ystävänikin tässä hiljattain totesi, että joskus aikoinaan jopa hänkin pelkäsi minua, koska ei edes tunnistanut kuka minä olen. Todelliseltahan se ei tuntunutkaan eikä jälkeenpäin tekoja voinut tunnistaa omikseen - joka taasen aiheutti valtavat masennuksen ja syyllisyyden tunteet.

Nyt konkurssien jälkeen tein onneksi viisaan ratkaisun siinä suhteessa, että pullosta ei tullut turvaa vaan sen tilalle tuli liikunta. Kuntoilu lievitti onneksi sen verran tuskaani etten täysin lopullisesti menettänyt järkeäni.

Tuska oli kuitenkin niin valtava, että monesti ajatukset menivät itsemurhaan asti. Vain pelko kuolemasta ja huoli lähimmäisistä sisälläni estivät tuohon tekoon ryhtymisen. Samanaikaisesti vaikka huoli lähimmäisistäni esti itsetuhoani, niin tuhosin kuitenkin lähimmäisiäni , varsinkin vaimoani ja lapsiani henkisellä väkivallalla. Oma syyllisyyden taakkani kävi mahdottomaksi kantaa ja purin suurimmat tuskani omiin rakkaimpiini ihmisiin ja ennen kaikkea vaimooni. Alistin ja halveksin häntä sanojen miekalla ja kielen terävyydellä, jollaiseen en uskoisi kenenkään lähimmäistään rakastavan ihmisen kykenevän. Kadun sitä elämässäni tekemistäni teoista kaikkein eniten.

Henkinen jaksaminen oli todella heikolla mallilla - en kyennyt edes vastaamaan puhelimeen pahimpaan aikaan enkä olemaan ihmisten parissa. Hakeuduin lopulta ammattiauttajan puheille, jonka terapiassa kävinkin usean kuukauden ajan saaden helpotusta tuskiini. Silti vaimoni "piikittely" ei ottanut hellittääkseen kokonaan.

Sain kuitenkin otteen elämään takaisin ja pääsin opiskelemaan IT-alaa uudelleenkouluttautuakseni työelämään. Uuden elämän alku näytti lähtevän käyntiin. Niin kävikin, mutta vain päättyäkseen taas katastrofiin ! Tuon opiskelun aikana aloin punoa juonia uuden elämän alkuun saattamiseksi kokonaan. Olin ajatellut, että nyt jätän kaikki vanhat asiat taakseni ja en enää katsokaan sinne päin. Tulevaisuuden suunnitelmiini vain ei enää kuulunut edes oma perheeni. Viettelin erään aikuisopiskelijakaverin toteuttaakseni "tavoitteeni" ja tein matkan hänen kanssaan, jolta ei ollut paluuta. Muutin pois vaimoni ja lasteni luota asumaan tuon naisen kanssa yhteen.

Vajaa puolisen vuotta tuota elämänvaihetta kun oli kestänyt, niin todellinen elämä ja rakkaus alkoi kutsua minua takaisin. "Uusi kuvio" ei tuntunut kantavan hedelmää. Tuolloin sain kokea käytännössä ensimmäisen kerran elämässäni Jumalan armon ja rakkauden kosketuksen. Tuota en kyennyt tuolloin kuitenkaan siksi ymmärtämään. Nyt sen kuitenkin tiedän. Vaimoni antoi minulle nimittäin uuden mahdollisuuden tulla takaisin kaikesta hänelle tekemästäni pahasta huolimatta ja hän oli valmis antamaan minulle anteeksi sen kaiken, jonka olin hänelle tehnyt ! Uskomatonta. Pyysin vaimoltani tuolloin anteeksi kaikkea sitä pahaa mitä olin hänelle aiheuttanut ja lupasin, etten enää koskaan saata häntä vastaaviin tilanteisiin. Sanoin myös että rakastin häntä enemmän nyt kuin koskaan aikaisemmin, koska silmäni olivat auenneet hänen suunnatonta rakkauttaan kohtaan. Itkin tuolloin enemmän kuin elämässäni koskaan olin itkenyt , kun nämä asiat kohtasimme eräänä yönä keskustellessamme mahdollisuudestani palata takaisin perheemme elämään. Ja itken jälleen tätä kirjoittaessani ja kiitän Jumalaa , että Hän on antanut minulle maailman ihanimman vaimon !

Palattuamme yhteen elämä olikin ihanampaa kuin vuosiin ja rakastimme toisiamme enemmän kuin ehkä koskaan. Pikku hiljalleen pääsin työelämään takaisin (vaimoni oli onneksi ollutkin työelämässä heti konkurssien jälkeisestä ajasta lähtien) ja sinnittelimme taloudellisesti päivästä toiseen. Ollessani työelämässä samassa yrityksessä kolmisen vuotta alkoivat asiat taasen kääntymään minua vastaan. Työskentelyni oli aika paljolti työntekijänä samaa kuin se oli ollut yrittäjänäkin eli tein pitkiä päiviä ja toin työt kotiini asti sekä monet viikonloputkin olivat työtä täynnä. Jostain syystä työpanostani ei kuitenkaan nähty arvokkaaksi ja minua alettiin ajamaan yrityksestä pois erinäisten keinojen avulla. Tätä taistelua kestikin yli puoli vuotta, joka lopulta johti jälleen työsuhteen päättämiseen työnantajani puolelta. Tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan pelkät potkut vaan asiaan liittyi rikos, jonka tein työntantajaani kohtaan! Tästä en voi valitettavasti tässä yhteydessä enempää kertoa, koska asia on poliisin tutkinnassa parhaillaan tätä kirjoittaessani. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että luin työnantajani sähköposteja ja "murtauduin" hänen tietokoneeseen lukeakseni itseäni koskevia asiakirjoja, josta sitten jäin kiinni. Työsuhde siis käytännössä päättyi siihen, kun poliisit tulivat hakemaan minua työpaikaltani ja veivät putkaan.

Ja tuon perjantaipäivän muistan varmasti lopun elämääni ! Putkassa ollessani aamusta iltapäivään asti odottaen kuulustelujen alkamista ja tietoa siitä, että pääsisinkö edes viikonlopuksi kotiin koin sisälläni tuskaa jollaista en ollut koskaan tuntenut. En edes silloin kun olin kokenut konkurssit tai olin pettänyt vaimoni rakkauden. Käsittämättömään tuskaan johti tieto siitä, että olin jäänyt kiinni rikoksesta, johon olin ajautunut yrittäessäni etsiä totuutta puolustuksekseni työnantajan "toimia" vastaan. Tieto siitä, etten enää voisi tehdä työtä ja turvata vaatimatonta toimeentuloamme perheellemme jälleen kerran. Ehkä alitajuisesti aloin jo kokea uudelleen konkurssien jälkeistä tuskan aikaa, johon en luonnollisestikaan halunnut palata enää koskaan. Tieto siitä, että en ehkä koskaan enää pääsisi samalle alalle takaisin töihin tekemäni rikoksen takia. Tieto siitä, että en saisi korvauksia 3 kuukauteen liitolta, johtuen tapahtuneesta. Ja tieto siitä ennen kaikkea, että olin taas pettänyt vaimoni luottamuksen ja tuhonnut jotain yhteistä tulevaisuudestamme.

Tuska oli jotenkin niin käsin kosketeltavaa että se pakotti minut huutamaan sisäisesti apuun jotain korkeampaa, jotain voimakkaampaa kuin mitä itse tiesinkään tai tunsinkaan olevan olemassa. Muistan, että hiljaisesti itsekseni sanoin jotain seuraavaa: " Oi, rakas Jumala, jos olet olemassa, niin minä pyydän Sinulta että saisin tästä vielä jotenkin selvitä. Jos minä tästä vielä selviän, niin lupaan etten enää koskaan aiheuta mitään pahaa tahallani enkä vahingossa lähimmilleni... Voi rakas Jumala , auta minua !".

Ja tuli iltapäivän aika. Kuulustelut menivät nopeasti ohi ja pääsin kotiin viikonlopuksi. Kun lähdin kävellen (työsuhdeautoa ei enää ollut) pois, niin sain kokea jotain uskomatonta vapauden tunnetta. Vaikka koko elämäni oli romahtanut taas kerran päälleni, niin tunsin voimakkaan keveyden olon ja vapauden tunteen , josta totesinkin itselleni kävellessäni " Nyt tiedän, miltä on voinut tuntua orjista , kun he ovat vapautuneet kahleistaan...".

Vaimolleni kerroin kaiken ja hän ymmärsi taasen kaiken hienosti, vaikka tuska tulevaisuudesta luonnollisesti valtasikin hänet. Ihmeellistä kyllä minulla oli huoleton olo ja totesinkin vaimolle, että kyllä kaikki järjestyy ettei tässä mitään hätää ole ...

Maanantain tullessa kohdistin matkani veljeni työpaikalle. Veljenihän oli tullut uskoon vajaa vuosi aikaisemmin, joten minulle tuli tunne, että kukaan muu ei minua voi auttaa kuin hän. Suhteeni veljeeni ei ole aiemmin ollut kovin läheinen ja olen joskus suorastaan vieroksunut häntä. Tuona aikanakin kun hän oli uskossa ollessaan käynyt luonamme kylässä olin sulkenut korvani hänen jutuiltaan Jeesuksesta ja Jumalasta ja uskosta ja olin todennut, että mulla on kaikki ihan hyvin ja että mä kyllä ehdin noita uskon asioita sitten miettimään kun mä olen vanha. Myöskään aiemmin viime vuosien aikana en ole koskaan kestänyt kuulla mitään uskoon liittyvää, en radiosta, en televisiosta, en kenenkään suusta (paitsi pakosta joskus kirkossa käydessä, joka oli todella harvoin). Syyn tähän tiedän nyt tarkasti, joka minulle avautui suoraan raamatun tekstistä (Joh. 8:43 ) "Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sen tähden, että te ette kärsi kuulla minun sanojani." ja sen jälkeisestä tekstistä. Ole hyvä ja katso, niin ymmärrät sinäkin!

Veljelleni kerroin miten olin taasen sotkenut elämäni. Kuultuaan tämän veljeni kosketti hartiaani ja totesi minulle: " Veli rakas, älä huolehdi , kyllä kaikki järjestyy !". Samalla tunsin kuinka nuo sanat antoivat minulle rauhan sisimpääni ja siitä hetkestä lähtien tiesin, että kaikki järjestyy. Oli ikäänkuin Jumala olisi veljeni suulla sanonut nuo pienet sanat siinä hetkessä, kun sitä eniten tarvitsin.

Tästä hetkestä kului kolmisen viikkoa aikaa , kun sain uuden työpaikan ihanalta ja uskovalta työnantajaltani, jolle olen ikuisesti kiitollinen tästä uudesta tilaisuudesta elämässämme.Kiitos hänelle siitä ja kaikesta mitä hän on jo nyt minun ja perheeni eteen tehnyt ja siunatkoon Jumala häntä ja hänen perhettään.

Tuon kolmen viikon aikana lähestyin päivä päivältä Jumalaa ja sain kokea uskoon tulemisen päivä päivältä yhä vahvemmin. Perheellämme oli onni saada vieraakseen eräänä lauantai-aamuna kahvipöytään evankelista Guy Peh Amerikasta. Hän tuli veljeni kanssa käymään ennen iltapäivällä tapahtunutta evankeliointi-tapahtumaa (kokousta) ja silloin aiemminkin mielessä ollut vierailu tuollaisessa kokouksessa sai vahvistuksen ja menimmekin vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa käymään river-seurakunnassa Seinäjoella.

Kokous oli ensimmäisellä kertaa vielä uskon ensiaskelia epäröiden ottavalle melkoisen "outo" kokemus. Se oli kaukana kirkonmenojen hartaasta ja synkästä touhusta. Ihmiset olivat iloisia! He lauloivat jotain ylistyslauluja, osa seisaallaan , osa istuallaan ja osa kädet kohotettuina ilmaan ? Kaikki saarnat olivat paljon värikkäämpiä ja voimakkaampia kuin koskaan olin kuullut. Ja heti ensimmäisestä kerrasta lähtien siellä tilassa aisti voimakkaan lämmön ja rakkauden tunteen, josta en ollut koskaan aiemmin saanut kokea vastaavaa tunnetta. Itseä jännitti kovasti ja kädet olivat aivan märkänä kun puristin niitä tiukasti kiinni ja pidin visusti käteni alhaalla ettei minuun vain mikään "tarttuisi" ! Sitten lopuksi parin tunnin jälkeen tuli hetki, jolloin evankelista Guy Peh kutsui henkilöitä eteen siunattavaksi. Tuolloin tiesin, että nyt varmaan alkaa se "kaatamis-touhu", josta joskus nuoruudessanikin ivailtiin, kun Niilo Yli-Vainio "puski" ihmisiä nurin !

Ensin kutsuttiin tiettyjä sairauksia kokevat luokse ja toiseen jonoon sitten jotkut toiset, mutta tarkempaa muistikuvaa minulla ei ole tilanteesta. Itselleni tuli kuitenkin voimakas tunne, että kun tänne asti on kerran tultu, niin minäkin menen eteen siunattavaksi. Lopuksi kun lähes kaikki olivat olleet siunattavana, osa heistä oli nyt lattialla makaamassa ja osa nauroi valtavasti ja toiset ylistivät Jumalaa ja puhuivat jotain outoa kieltäkin , niin päätin mennä eteen. Guy (joka on 2 m pitkä iso musta mies) laittoi isot kätensä minun pääni päälle ja puhui jotain mieleni vapauttamisesta ja siunaamisesta. Sitä kesti hetken, enkä muista edes mitä siinä tapahtui, mutta koin jotain voimakkaan lämpöistä kulkevan vartaloni läpi päästä jalkoihin asti. Tiesin, että se ei tullut tuosta mustasta miehestä eikä hän edes koskenut minuun. En kaatunut , mutta jalat menivät oudon veteläksi ja tunsin sen jälkeen ihanan kevyen olon, ihan kuin olisin ollut pienessä "hiprakassa". Tunne oli joka tapauksessa erittäin miellyttävä enkä sellaista ole koskaan aiemmin kokenut.

Tuon tilaisuuden jälkeen minulle tuli valtava "jano" alkaa lukemaan raamattua, kuunnella uskonasioita radiosta, kaseteilta ja katsella videoita, joita kaikkia rakkaalta veljeltäni sainkin lainaksi. Tuosta lähtien kokemukseni uskossa ovat voimistuneet päivä päivältä ja olen saanut kokea Jumalan voitelun yhä voimakkaampana. Nyt myös tiedän, että Pyhä Henki on se tunne, joka minuun menee aina sisälle, kun minua siunataan tai luen raamattua tai puhun uskostani. Vajaassa kahdessa kuukaudessa elämäni on muuttunut täysin - olen uudestisyntynyt, kuten raamattu sanoo. Kaikki kahleeni ovat minusta vapautuneet - minulla ei ole lainkaan enää mitään himoa alkoholia kohtaan, en kiroile enää lainkaan, lähimmäisen rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan on kasvanut suureksi ja ennen kaikkea valtava rauhan ja tyyneyden tunne on koko ajan osanani. Työkiireetkin tuntuvat paljon helpommin hoidettavilta ja mitään murheen tai huolen tunnetta ei ole huomisesta.

Vaimoni kanssa olemme säännöllisesti käyneet kokouksissa siitä lähtien ja me olemme molemmat nyt kokeneet uudestisyntymisen, syntimme ovat anteeksi annetut ja olemme pelastetut Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä tarkoittaa sitä , että meillä on lupaus iänkaikkisesta elämästä. Kun maallinen ruumiimme kuolee, niin meillä on täysi varmuus siitä, että me pääsemme iänkaikkiseen elämään Jumalan luo ! Aamen.

Tätä elämää minä olin paossa ja elin valheessa sielun vihollisen vallassa 37 vuotta, vaikka luulin eläväni rehellistä yritteliästä elämää - mottonani , että "yrittänyttä ei laiteta" ! Mutta kaikesta tekemisestäni vaikka kuinka kovasti teinkin, puuttui Jumalan siunaus ja totuudessa pysyminen. Siksi myös aina epäonnistuin kaikessa lopulta. Nyt olen vihdoin saanut Jumalan armosta uuden elämän ja eläessäni sitä elämää, jota kristittynä saan elää , kaikki asiatkin tuntuvat onnistuvan aivan eri lailla.

Ja mitään muuta minun ei tarvinnut tehdä kuin vain pyytää Jumalalta apua ja anteeksiantoa synneistäni !

Tässä yhteydessä haluan nyt myös pyytää kaikilta niiltä lähimmiltäni, sukulaisiltani, ystäviltäni ja nykyisiltä sekä aikaisemmilta tuttaviltani , joita olen loukannut , pahoittanut heidän mieltänsä tai tehnyt jotain vääryyttä heitä kohtaan, syvästi ja vilpittömästi anteeksi. Toivon, että voit antaa minulle anteeksi ne tekoni ,joita olen Sinua kohtaan tehnyt ja että sinäkin voit saada omat virheesi anteeksi muita kohtaan, joita vastaan olet rikkonut. Erityisesti ja erikseen haluan vielä pyytää anteeksi rakkaalta vaimoltani - Maritalta, rakkailta lapsiltani - Sannalta ja Pasilta, rakkaalta veljeltäni - Arilta , rakkailta isältäni ja äidiltäni -Eerolta ja Eilalta , rakkailta appivanhemmiltani - Matilta ja Irmalta, vaimoni rakkaalta siskolta Marjolta ja hänen rakkaalta mieheltänsä Askolta sekä vaimoni rakkaalta tädiltä Armilta ja hänen rakkaalta mieheltänsä Pasilta - Anteeksi !

On hyvä tietää, ja varsinkin kun on sen itse saanut kokenut, kuinka valtavaa on Jumalan anteeksi antava voima ja armo, sillä ei ole mitään niin vaikeaa tai pahaa tekoa, jota Jumala ei sinullekin antaisi anteeksi - jos sitä vain häneltä nöyrin mielin pyydät !

Näinä surun aikoina, kun maailmaa on kohdannut järkyttävä luonnonmullistus Aasian alueella, toivon, että emme kovettaisi sydäntämme Jumalalle vaan muistaisimme, että Hän on meitä niin paljon rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa meidän syntiemme puolesta kuolla ristinkuoleman ja vapautti meidät jo tuolloin synneistämme ja sairauksistamme. Ja Jeesuksen ylösnousemuksen kautta olemme saaneet iänkaikkisen elämän ja pelastuksen - kaikki, jotka Häneen uskomme !

Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi ja minä toivon ja uskon, että tämän lukeminen auttoi sinua ...

Terveisin,

Juha Norolampi

Todistuksia > Norolampi, Ari

MIKSI TULIN USKOON ?

Oli ensimmäinen ja yleinen kysymys kavereiltani alussa.

Olinhan ulkoisesti ihan OK, hyvä kunto (kovaa treenaamista SM-tasolla) ok työ ja ystäviä, mitä nyt kaksi avioliittoa takana, viimeisimmästä yksi ihana poika, Alexander.

Elämäni avioeroni jälkeen lähti menemään aika paljon juhlinta painotteiseksi. Itse olin ehkä myös hiukka helpottunut erosta, sillä viimeinen vuosi oli ollut todella rasittavaa henkisesti. Nyt olin ns. vapaa ja niin aioinkin pysyä, mutta silti sisälläni kalvoi jotain. Janosin rakkautta ja hyväksyntää, mutta tyhmyyksissäni en käsittänyt rakkaudesta mitään. Ns. maailman ihmisenä rakkaus minulle oli enemmänkin ns. fyysistä vetovoimaa. Joten hain rakkautta vääristä paikoista ja vääriltä ihmisiltä.

Viikot täytti työ ja treenaaminen, mutta silti jouduin lähes päivittäin nauttimaan alkoholia, että saisin rauhoituttua. Olin näin jälkeenpäin ajateltuna alkoholisti. Alkoholi oli minulle pakokeino, vaikkakin viikolla se oli yksi lasi konjakkia tai wiskiä rauhoittumiseen ja nukahtamiseen. Kämpällä olo yksin pelotti minua, tuntui kuin seinät kaatuisivat päälleni. Viikonloppujen välillä raju bailaus aiheutti pahoja oloja, tyhjyyttä ja sekavia ihmissuhteita.

Ihmissuhteet olivat katastrofi, hain jotain niin kauheasti, että itseänikin pelotti. Luottamukseni naisiin oli mennyt, syystä mitä minulle oli tehty. Vuonna 2003 tapasin erään naisen, joka ihme kyllä palautti uskoni lähes 100 %:sesti naisiin, mutta sekään suhde ei toiminut, joten olin jälleen maissa ja ajattelinkin, että jotain muutakin elämässä pitää olla, elämän tarkoitus ei voi olla tätä. Sokeana tallustamista eteenpäin jossain putkessa. Olkoon se sitten ns. uraputki tai joku muu teennäinen yhteiskunnan asettama tavoite ihmispolon elämässä.

Joulukuussa 2003 aloin rukoilemaan Jumalaa ja ajattelin, että nyt on aika muuttaa tätä elämän suuntaa. Päätinkin että menen Pirkkahallille Uutena Vuotena Nokia Missionin tapahtumaan. Tottakai olin epävarma ja yritinkin saada mukaani joitain ystäviäni, mutta niinhän se on jollei Herra sinua vedä, niin et myöskään lähde. Päätinkin Uuden Vuoden aattona soututreeniä tehdessäni, että Jumalani jos nyt teen ennätykseni tässä kyseisellä matkalla, mikään maanmahti ei pidä minua pois Pirkka Hallilta. Ja seurauksen varmasti voit arvata, sillä muuten en tätä kirjoittaisi.

Lähdin Pirkka Hallille ja sain antaa elämäni Jeesukselle, ja päivääkään en vaihtaisi pois. Uskossa oleminen on jotain niin ihmeellistä, että en voi tässä sitä täysin kuvailla. Elämä on vain mennyt eteenpäin paremmin, olen kokenut Jumalan johdatusta vaikeissakin asioissa, uskossa oleminen on sitä, että annat elämäsi kaikkinensa Hänen johdatukseen.

Ja sinulle joka luet tätä ja et ole vielä tehnyt lopullista ratkaisua Jeesuksen puoleen, haluan sanoa, että tämä päivä voi olla sinun viimeisesi tehdä se ratkaisu, sillä ihmiselämä on niin hauras, me emme voi tietää päiviemme loppua. Ratkaisu on tehtävä silloin kun olemme tässä maallisessa majassamme, kuoleman jälkeen ratkaisua ei voi enää tehdä. Kun sydämmessäsi uskot Jumalan herättäneen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolleista ja suullasi tunnustat Jeesuksen Pelastajaksesi ja Herraksesi pelastut. Ei ole kuin kaksi tietä - ikuisen elämän ja ikuisen kadotuksen tie !

Se on helppo valinta, kun sitä ajattelee ihan vaikka maalaisjärjellä.

Siunausta elämääsi.
Ari Norolampi
sisäsoutu
SM 5 10 000 m
SM 5 2000 m

Todistuksia > Salomäki, Jouko

Olen saanut urheilusta kaiken, mitä se voi ihmiselle antaa. Olympiakulta, maailmanmestaruus ja monet muut arvokisamitalit antavat Joukon sanoille katetta. Pohjalainen painikuningas sai sen mitä halusikin, voittoja, kunniaa, mainetta, mutta jotain jäi maailman painimatoilla saamatta. Rauhaton kulkuri eli Joukon sisällä vielä menestyksenkin jälkeen, kunnes hänen elämäänsä astui todellinen Voittaja.

Olen aina uskonut Jumalaan ja tiennyt, että täytyy olla joku korkeampi voima. Tiukan paikan tullen jopa rukoilin, mutta se täytyi olla tosi tiukka paikka. Pyysin Luojan apua otteluun ja terveyttä.

Sen syvällisemmin ei Jouko kuitenkaan uskonasioita ajatellut. Kuitenkaan se, mitä elämä oli antanut ei riittänyt tuomaan sitä mitä sisin kaipasi. Lisääntynyt alkoholin käyttö toi myös ongelmia ja vauhditti stressiä Joukon elämässä. Portsarin hommat ja firman pyörittäminen sekä ajoittain railakas elämäntyyli veivät miehen sairaalakuntoon. Sairaalassa Jouko havahtui ja mietti vakavasti mihin suuntaan hänen elämänsä oli menossa. Sairaalan pöytälaatikosta löytyi Raamattu, johon Jouko tarttui ja Sana alkoi vaikuttaa. Psalmi 32 herätti Jouko ajattelemaan muuttumisen mahdollisuutta: " Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Niin kauan, kun minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: - Tunnustan syntini Herralle. Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Minä opetan sinua, sanoo Herra. Minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi. Jumalaton saa osakseen paljon tuskaa, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa."

Psalmia lukiessaan Jouko koki, että luvun sisältö oli kuin kappale hänen elämästään. Jae toisensa jälkeen kosketti hänen sisintään aina murtumiseen saakka. Kiinnostus elämänmuutokseen ja Jumalan löytämiseen lisääntyi pienin askelin Joukon elämässä.

Joukon pikkusisko Maarit pyysi Joukon vaimoa Saria kutsumaan Joukon telttakokouksiin. Kokoukseen tuleminen oli Joukolle samaan aikaan sekä helppoa että vaikeaa. Sisäinen kiinnostus veti voimakkaasti, mutta ihmispelko iski jarruja täydellä voimalla. Kun saarnaaja kokouksen lopussa kehotti ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle, Jouko joutui vakavasti miettimään ratkaisuaan. "Enhän minä mitään menetä", hän mietti. Jouko nosti kätensä merkiksi omasta ratkaisustaan. Jouko lähti pysyvästi seuraamaan Jeesusta ja hänen elämänsä on ollut monille todistukseksi.

Saavutukset: Euroopanmestari-82, Olympiakultaa-84, MM Pronssia –85, EM Pronssia –86, Maailmanmestari-87, EM Hopeaa –87, MM Pronssia –2001, Useita SM-mitaleja.

Todistuksia > Salomäki, Seppo

Monien muiden lailla ei Sepollakaan ollut pahemmin tietoa Jeesuksesta, mutta Jumala oli aina mielessä ja Hänelle tuli lähetettyä rukouksia läpi elämän aina tarpeen vaatiessa.

Seppo suhtautui ennakkoluulottomasti uskonasioihin, mutta yllättyi kun Hannele-vaimo esitti hänelle yllättävän kysymyksen: "Seppo, jos minä tulen uskoon, niin rakastatko minua vielä sen jälkeenkin?" Seppo lupasi rakastaa , mutta joutui myös miettimään omaa suhdettaan Jumalaan, ja arviomaan uudelleen koko elämänsä sisällön ja tarkoituksen. Sepolle tuli kaipaus löytää elämäänsä suurempi sisältö kuin kavereidensa tyhjät katseet olutlasien ääressä.

Lapsen syntymä muutti Sepon elämän. Sekä Hannele että Seppo kokivat että heidän elämäänsä ohjattiin uuteen suuntaan. Maaritin ja Joukon uskoontulo antoi Sepolle lisää ajattelemisen aihetta ja eräänä iltana kuoriessaan appelsiinia, Sepolle tuli voimakas tunne että hänen tulee heittää entinen elämänsä roskapönttöön kuten appelsiinin kuoret. Samana viikonloppuna Seppo löysi itsensä helluntaiseurakunnan rukoushuoneelta. Hän kuunteli iloisin mielin Jumalan Sanaa ja tunsi kokouksen annin olevan niin siunaava, että halusi mennä niihin yhä uudestaan.

Sepon sisimmässä oli valtava jano Jumalan puoleen, mutta toisaalta päässä pyörivät kymmenet kysymykset epäilyksineen. Onneksi Jumala ei jättänyt etsijää ilman suurta löytöä. Eräänä sunnuntaina Seppo tunsi pakottavaa tarvetta antaa elämänsä Jeesukselle, tehdä selvä ratkaisu, jottei tarvitsisi selitellä, vaan tuntisi itsekin tehneensä henkilökohtaisen uskonratkaisun. Painijan polvet notkahtivat rukousalttarille, jossa hänelle julistettiin täydellistä syntien anteeksiantamusta ja uuden elämän alkua Jeesuksen seurassa. -Tiedätkös kuinka hyvä mun on olla? kyseli Seppo vaimoltaan kotiin mentäessä.

Saavutukset: Maailmanmestari-81, EM Hopeaa-82, MM Cup hopeaa-90, n.12 SM Kultaa.