Seppo Heikkilä
HALVAANTUNUT RAAJA PARANI RUKOUKSELLA
Jäähyväiset kainalosauvoille!
Seppo Heikkilä putosi katolta lunta luodessaan. Keho murtui monesta kohdista ja lääkärit eivät antaneet toivoa paranemisesta. Eräänä päivänä sairaalaan asteli kaksi saarnamiestä…
Tuona kohtalokkaana päivänä 29.3.06 67-vuotias Seppo Heikkilä kiipesi katolle pudottamaan lunta. Vaimon silakkalaatikon tuoksu kiiri katolle saakka, ja Seppo alkoi kiirehtiä katolta alas. Ensimmäinen askel tikkailla oli liukas, ja Sepon jalka lipesi. Mies putosi kolme metriä suoraan jäätikölle.
- Kuului vain risaus. Yritin nousta, mutta yllätyksekseni se ei onnistunutkaan. Lantio ja käsi vain rutisivat. Siinä vaiheessa en vielä tuntenut kipua, sillä elimistö meni shokkitilaan. Ainut mitä ihmettelin oli se, että en päässyt ylös!
Maija vaimo näki miehensä makaavan jäätiköllä ja meni katsomaan mitä oli tapahtunut. Hän soitti ambulanssin.
- Ambulanssin tuloonkin meni kymmenen minuuttia, Maija muistelee pitkää odotusta.
Seppo vietiin ensiapuun, jossa sairaanhoitaja tytär oli jo vastassa.
- Sanoin matkalla, että ei soiteta pilliä. Ei ole mitään kiirettä, Seppo kertoo.
- Ainut ajatukseni oli, että näinkö tässä piti käydä. En nimittäin siinä vaiheessa vielä tiennyt kuinka pahasti olin loukkaantunut.
Lantiopohjan murtuma
Ensimmäiseksi Sepolta leikattiin vaatteet pois. Seuraavaksi potilas vietiin röntgeniin, jossa todettiin lantiomurtuma sekä ryhmämurtuma vasemmalla kylkiluissa.
- Olin jo ambulanssissa saanut vahvoja kipulääkkeitä, joten en vieläkään tuntenut kipua.
Seppo kiidätettiin teholle, jossa alkoi paljastua lisää ruhjeita: Vasen kyynärluukin oli poikki.
Lääkäreillä oli kolme vaihtoehtoa: Joko antaa luiden luutua itsestään, jolloin liikkumismahdollisuuksia ei tulevaisuudessa olisi, tai odottaa puolitoista viikkoa, että kirurgi tulee Helsingistä. Tai viedä potilas ambulanssilla Helsinkiin leikattavaksi. Seppo halusi odottaa kirurgia, sillä niin pitkä ambulanssikyyti hirvitti.
- Ajattelin, että lähtö voi tästä elämästä tulla. Samalla minulla oli kuitenkin varmuus siitä, että jos lähtö tulee, taivaassa tavataan. Minua ei pelottanut missään vaiheessa. Myös Maijalla oli rauha asian suhteen.
Keuhko pettää
Sitten yllättäen toinen keuhko lakkasi toimimasta, eikä Seppo saanut happea. Röntgenissä todettiin tumma verihyytymä; kylkiluut olivat murtuessaan ruhjoneet myös keuhkoa. Nyt tarvittiin happihoitoa.
- Lääkärit eivät suostuneet leikkaamaan, ennen kuin keuhko olisi kunnossa.
Seppo sai odotusjakson aikana pistoksia veritulppaa vastaan. Koko tehohoitojakson Seppo muistelee olleensa morfiinihumalassa, sillä muistikuvat siltä ajalta ovat vain pätkittäisiä.
Jalka halvaantuu
Niin sitten tuli leikkauspäivä. Kirurgi korjasi ensin käden ja lopuksi lantion. Koko operaatio kestki viisi ja puoli tuntia.
- Jalkaa ei saanut liikuteltua enää muutoin kuin kädellä nostellen.
Ja aivan kuin siinä ei olisi ollut kaikki, Sepon munuaiset lakkasivat yhtäkkiä toimimasta. Seppo vajosi tajuttomuuteen. Seppo sai yllättävän vieraan: helluntailainen Martti Kurki tuli katsomaan.
- Vaikka olin tajuton, kuulin silti joka sanan, minkä Martti minulle profetoi. Hän sanoi, että en kuole tähän vammaan ja että minulla on tehtävä.
- Tuon vierailun aikana munuaiset alkoivat yhtäkkiä toimimaan. Siinä tapahtui ensimmäinen ihme.
Ihmeelliset vierailut jatkuivat: Täysin vieras nainen tuli Sepon huoneeseen ja sanoi Sepon paranevan entiselleen. Hän sanoi, että Seppo saa kokea sairaalassa sellaisen ihmeen, josta hän saa kertoa suurelle ihmisjoukolle. Sitten nainen poistui.
Sepon tilaa seuranneet lääkärit puistelivat päätään. Verikokeiden ja testien mukaan mies ei edistynyt lainkaan. Mitään paranemista ei tapahtunut.
- En pystynyt syömään kuukauteen. Ruoka kuvotti minua. Sinä aikana laihduin 20 kg.
Ihme tapahtuu
6.5.06 kaksi River -seurakunnan saarnamiestä Seppo Salomäki ja kongolainen Jean-Pierre Kyanza astuivat huoneeseen.
- En ollut mitenkään vahvassa uskon hengessä, Seppo muistelee. - Selvitin vaivat ja matta ja sanoin lähinnä tarvitsevani sisäistä parantumista ja hengen uudistusta.
Seppo Salomäki voiteli potilaan öljyllä, kuten Raamattu kehottaa tekemään. Jean-Pierre kosketti vasenta raajaa ja alkoi rukoilla.
Jean-Pierre Kyanza kehotti luopumaan sauvoista saman tien.
- Lämpöinen virta kulki vasempaan jalkaan, käteen, keuhkoon, jalkaan. Edes takaisin, Seppo kertoo
- Olin aristellut kielilläpuhumista, mutta nyt sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja puhua kielillä. Se oli valtava elämys. Tuo alue oli niin kauan ollut lukossa, ja luulin jo armolahjan kadonneen!
- Tunsin jalkani parantuneen ja aloin liikuttaa sitä. Aloin nostella vasenta kättäni ja sekin oli terve!
Saarnamiehet auttoivat Sepon ylös ja yllyttivät kävelemään.
- Sanoin, että uskoni ei riitä. Minä uskon, mutta auta minun epäuskoani. Lääkäri nimittäin ei ollut antanut lupaa kävellä, sillä lantiota ei saisi kuormittaa eikä jalkani ei kestäisi kuin 20 kg:n painoa. Sillä perustelin epäuskoani. Ajattelin, että jos lähden hurmahengessä kävelemään, se hajoaa.
Kun saarnamiehet olivat lähteneet, Seppo pystyi itse käymään wc:ssä ja liikkumaan. Hän aloitti kävelemisen fysioterapeutin kanssa.
Äkillinen kotiutus
Parin päivän päästä maanantaina lääkärit tulivat kierrokselle. Yksi lääkäreistä, joka ei ollut nähnyt Seppoa hetkeen, kysyi muilta lääkäreiltä, että "mikäs tapaus tämä on?". Potilas oli muuttunut niin paljon. Ruokahalukin oli palautunut rukouksen aikana. Veriarvot oli loistavat. Joten lääkärit tekivät kotiuttamispäätöksen.
- Hoitajat, jotka näkivät minun nousevan sängystä, tunnustivat selvästi ihmeen tapahtuneen. Elvyin niin nopeasti, että pääsin kainalosauvojen kanssa liikkeelle. Se tuntui hyvältä. Uskoin, että pääsen pian jalkeille, vaikka en heti siinä rukoustilanteessa noussutkaan.
Keskiviikkona Seppo pääsi kotiin vaimon hoiviin.
- Kyllä se kokemus elvytti pensistynyttä hengellistä tilaani. Kyynelkanavat aukenivat. Jumalakuva on vahvistunut ja uskon olevani kelvollinen Jumalan lapsi. Profeetat olivat selvä merkki siitä, että Jumala tietää missä olen ja pitää huolen.
Sepon mukaan kainalosauvat ovat lavaste lääkäreille. Hän ei aio uhmata lääkäreitä, jotka ovat sauvat hänelle määränneet. Tästä huolimatta Seppo kyllä pystyy liikkumaan täysin ilman kainalosauvoja.
 |
 |
| Halvaantunut jalka nousee! | Seppo Heikkilä ja Seinäjoen River -seurakunnan saarnaaja Seppo Salomäki |
- Parantumisen jälkeen vein sekä teho-osastolle, että toiselle osastolle kakun. Hoitajat ovat erittäin vaikuttuneita tapahtuneesta ihmeestä.
Vesa Leppäniemi
Kuvassa Vesa ja Hanna Leppäniemi
Tässä todistukseni, josta kaiken kunnian saa yksin Jumala amen.
Olimme sukeltamassa Kyproksella vuonna 1990. Riskien minimoimiseksi sukelsimme pareittain ja käytimme väliköyttä. Lisäksi käytimme nostoliiviä, jonka käyttö siihen aikaan oli aika harvinaista ja meidän ryhmässä vain muutama oli kokeillut sen toimivuutta. Sukelsin siskoni parina ja olimme noin 15-20 metrin syvyydessä, kun sukellusmaskini rupesi vuotamaan. Tästä johtuen sukeltamisesta ei tullut enää mitään ja näytin merkin siskolleni, että noustaan pintaan. Kun lähdimme pintaa kohti nostoliivissä ollut ilma lisääntyi ja vauhti pintaa kohti kiihtyi. Onneksi siskoni oli kytkettynä minuun väliköydellä, koska muuten olisi hengenlähtö ollut lähellä. Sain kuitenkin korvaani sellaisen vian, että se rätisi ja särisi kovista äänistä, niinkuin rikkinäinen kaijutin.
Olin sunnuntaina River seurakunnan kokouksessa Seinäjoella 2004 ja kokouksen lopussa pastori siunasi jokaista paikalla ollutta ja kun hän tuli kohdalleni, laittoi hän kätensä päälleni ja rukoili. Tunsin kuinka korvaani hiukan vihlaisi ja ihmettelin tapahtunutta. Muutaman päivän kuluttua huomasin, että korva ei enää rätise ja seuraavana sunnuntaina soitin pastorille, että Herra paransi korvani siinä hetkessä. Tästä tapahtumasta on kulunut 1kk ja olen terve. 11.06.04
Vesa Leppäniemi 050 549 3130
Samuli Kivimäki
Selkäni on ollut todella pitkään huonossa kunnossa. Selässäni oli välilevyn pullistuma ja se vaivasi minua todella pahasti, 2 -3 kertaa viikossa selkä oli niin kipeä, että se haittasi ihan normaalia elämää. Yhtenä iltana ollessani kyläilemässä Seppo Salomäen kotona juttelimme aiheesta Jumalan parantava voima ja koska selkäni jälleen kerran oli todella pahassa kunnossa pyysinkin häntä rukoilemaan, että selkäni paranisi. Sepon rukoillessa selkäni parantumista tunsin selässäni naksahduksen ja Jumalan voima paransi sen saman tien. Aloin veneyttelemään ja taivuttelemaan selkääni ja se tuntui koko ajan paremmalta ja paremmalta. Jo samana iltana pystyin lähtemään kevyelle lenkille. Jumala parantaa tänä päivänäkin - olen siitä yksi todistus.- Kiitos Herralle !
